On tosi haikeaa ja surullista lahtea taalta. Olen nauttinut ajastani taalla taysilla. Viimeiset tyopaivat menivat hyvin, vahan jaa ikava muutamaa vanhusta ja tyontekijaa.
Aion kirjoittaa viela kotona lisaa tyopaikasta ja muista jutuista, kunhan olen saanut kelattua ajatuksiani ja lisattya loput kuvat koneelle. Nyt oon vaan fiiliksissa ja paniikissa enka pysty ajattelemaan jarkevasti! Heraanko oikeasti aamulla omasta sangysta? Ihanaa ja outoa.
Oh dear. I'm going to miss this place.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti